1812 - pääkaupunki

Helsingin historiassa tapahtui merkittävä käänne vuonna 1812, kun siitä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki.

Suomi oli liitetty Ruotsin ja Venäjän välisen sodan (1808-1809) seurauksena Venäjän keisarikuntaan, ja Suomen entisen hallintokaupungin Turun katsottiin olevan liian lähellä Ruotsia niin maantieteellisesti kuin henkisestikin.

Helsingillä oli puolellaan myös toinen merkittävä etu, jota ei ollut muilla kilpailijoilla: sotilaallisesti tärkeä Viaporin merilinnoitus.

Helsingistä tuli suuriruhtinaskunnan pääkaupunki samalla tavalla kuin se perustettiinkin vuonna 1550: hallitsijan tahdosta ja mahtikäskyllä.

Kuuntele

Helsingin kaupungin historiaa vuodesta 1812 nykypäivään. Professori Laura Kolben haastattelu radio-ohjelmassa Kaksi lukua Helsingin historiaa, osa 2: Kaupunki siirtyy Vironniemelle. Julkaistu 16.2.2015, YLE Areena.

Helsinki oli vuonna 1812 silloiseen hallinnon ja kaupan keskukseen Turkuun verrattuna vaatimaton, vain 4 000 asukkaan pikkukylä. Kuvassa Helsinki 1810-luvulla koillisesta nähtynä. Lahden takana näkyy nykyinen kaupungin keskusta, jossa oikealla keskellä kohoaa Ulrika Eleonoran kirkon torni. Niemen takaa merellä siintää Suomenlinna. Akvarelli Ferdinand Bergenheim, kuva HKM, Finna

Viaporin linnoitus antautui Suomen sodassa toukokuussa 1808 venäläisille ilman kunnon taistelua, vain kahden kuukauden piirityksen jälkeen, mikä sinetöi Ruotsin tappion. Kun Suomi liitettiin Venäjään, Viapori oli ehkä tärkein Helsingin pääkaupunkiehdokkuutta puoltava tekijä. Sillä katsottiin olevan huomattava merkitys myös valtakunnan pääkaupungin Pietarin puolustuksessa. Viaporin kartta vuodelta 1809. Helsingin kaupunginarkisto, Sinetti -arkistotietojärjestelmä.

Lue lisää

Suomenlinna-Sveaborg -verkkosivusto

Helsingin maistraatin pöytäkirjassa 3.6.1812 mainitaan Helsingin pääkaupungiksi korottaminen: ”Että Kaupungin täksi päiväksi koolle kutsutuille ja mieslukuisasti saapuneille asukkaille luettiin Hänen Keis. Majesteettinsa armollinen kirjelmä [tyhjä paikka] päivältä, jona Hänen Majesteettinsa Keisari on Armossa suvainnut julistaa Helsingin Suomen Suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi.” Teksti jatkuu marginaalissa: ”jolloin pormestari Strömberg ja KauppaNeuvos Govinius tilaisuuteen sopivin puhein tulkitsivat Maistraatin ja Porvariston alamaisen kiitollisuuden Keis. Armosta, jolla Kaupunkia on sen kautta suosittu.” (Matti Klingen suomennos). Maistraatin tuomiokirjat 25.5.1812 - 27.6.1812, § 2, s. 345. Maistraatin pöytäkirjat. Helsingin kaupunginarkisto, Sinetti -arkistotietojärjestelmä.

Keisari Aleksanteri I vieraili Helsingissä kolme kertaa: vuonna 1809, 1812 ja 1819. Helsinkiläisillä oli syytä olla tyytyväisiä uuteen hallitsijaan, joka oli paitsi "korottanut Suomen kansakuntien joukkoon" myös tehnyt Helsingistä suuriruhtinaskunnan pääkaupungin. Aleksanteri I:n rintakuva Kansalliskirjaston pihalla. Kuvanveistäjä: venäläinen Ivan Martos 1914. Kuva: Jan Alanco 1986, HKM, FInna

Lue lisää

Aleksanteri I (Julkinen taide -verkkopalvelu, HAM)

Pääkaupunkiaseman saanutta Helsinkiä alettiin kehittää ja rakentaa voimakkaasti. 1800-luvun kuluessa entisestä porvarien pikkukaupungista muodostui valtakunnan hallinnon, tieteen ja kultuurin keskus ja vähitellen myös moderni eurooppalainen kaupunki.

Lue lisää Historiaportaalista

Itsehallinto vahvistaa pääkaupungin asemaa

Suomen kenraalikuvernöörinä 1808 - 1809 toiminut Georg Magnus Sprengtporten on kiistanalainen henkilö Suomen historiassa. Hänen roolinsa Suomen suuriruhtinaskuntaa ja sen halliontoa luotaessa oli tärkeä ja tunnustettu, mutta sitä edeltävä aktiivinen toiminta Suomen irroittamiseksi Ruotsista jätti häneen petturin leiman. Kuva Eugen Hoffers (B.A. Godenhjelmin muotokuvan pohjalta), MV, Finna.

Autonomia vahvisti pääkaupungin asemaa hallinnollisena keskuksena. Tärkein uusista hallintoelimistä oli senaatti (alun perin hallituskonselji), jota johti kenraalikuvernööri, ja sen alaisuudessa toimivat keskusvirastot ja tuomioistuimet.

Senaatin virkamiehet olivat suomalaissyntyisiä, ja senaatin ansiosta Suomeen muodostui uusi virkamiesluokka ja myös senaattorisukuja.

Senaatti hoiti pääasiassa hallinnollisia tehtäviä, kuten julkisia rakennuksia, liikenneyhteyksiä ja virkamiesten palkkoja koskevia asioita. Lisäksi sillä oli oikeus valmistella lakeja, jotka keisari joko hyväksyi tai hylkäsi.

Autonomian aikana Suomi sai oman budjetin eli talousarvion, myöhemmin myös rahan (markka) ja oman keskuspankin (Suomen Pankki). Suomen taloudellista erityisasemaa korosti myös oma tullilaitos.

Lue lisää

Veli-Matti Syrjö: Sprengtporten, Georg Magnus (1740-1819). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.

"Kolme kustavilaista", J. F. Aminoff, J. A. Ehrenström ja G. M. Armfelt, joista tuli keisari Aleksanteri I:n luottomiehiä ja hänen Suomen-politiikkansa toteuttajia. Pääkaupungin siirtäminen Helsinkiin oli suurelta osin Armfeltin ja Ehrenströmin aikaansaannosta. Alkuperäinen maalaus: René Theodore Berthon, kaivertaja Johann Peter Pichler, 1803. Kuva: MV, Finna.

Senaatti, nykyinen Valtioneuvoston linna, Senaatintorin eteläsivulta päin vuonna 1837. Keisari oli määrännyt vuonna 1817 asetuksellaan, että senaatin ja keskusvirastojen oli siirryttävä Turusta Helsinkiin ja aloitettava siellä toimintansa 1.10.1819. Senaatin ja kenraalikuvernöörin muutto vahvisti lopullisesti vuoden 1812 päätöksen ja teki Helsingistä suuriruhtinaskunnan pääkaupungin. Arkkitehti C. L. Engel oli varsin tyytyväinen aikaansaannokseensa: senaatin palatsi oli "todella upea rakennus! Ja tekee paksunahkaisimpaankin miellyttävän vaikutuksen." Fredrik Tengströmin litografia, HKM, Finna

Valtioneuvoston juhlahuoneisto eli ns. Smolna Fabianinkadun ja Etelä-Esplanadin kulmassa vuonna 2010. C. L. Engelin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1824 Sotaväentarkastajan virkataloksi, mutta vuonna 1838 siitä tuli Kenraalikuvernöörin virka-asunto. Kenraalikuvernöörin edellinen virkatalo, ns. Bockin talo Senaatintorin laidalla muutettiin raatihuoneeksi. Kenraalikuvernööri oli keisarin edustaja Suomessa ja suuriruhtinaskunnan korkein viranomainen. Kuva Marja Valtonen, HKM, Finna.

Lähteitä

Linnoitus ja historia. Suomenlinna-Sveaborg -verkkosivusto
Kurkistuksia Helsingin kujille: Vironniemen Helsinki (verkkosivusto, Museovirasto ja Helsingin kaupunginmuseo)

Viapori ja Helsingin kaupunki 1854. Värilitografia, alkuperäisen kuvan tekijä Schmidt H., kustantaja Read & Co. MV, Finna.

Näkymä Kruununhaasta etelään, Eteläsatamaan. Edessä Kruununhaan entistä puutaloasutusta, takana oikealla kellotapuli ja triviaalikoulu, vasemmalla Suomenlinna, oikealla Kaivopuisto. Litografia Carl von Kügelgen 1824. Kuva HKM, Finna.

Helsingin Suurtori, nykyinen Senaatintori 1810-luvulla. Piirros C. L. Engel. MV, Finna

Artikkelin lähteet

Klinge, Matti: Pääkaupunki. Helsinki ja Suomen valtio 1808-1863. Helsinki. Otava: 2012.

Klinge, Matti & Kolbe, Laura: Helsinki, Itämeren tytär. Lyhyt historia. Helsinki: Otava 1999.