Helsinki oli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunkina ja maan toiseksi suurimpana teollisuuskaupunkina vuoden 1917 tapahtumien keskeinen poliittinen näyttämö. 

Maaliskuussa 1917 valtakunnan pääkaupungissa Pietarissa puhkesi vallankumous, joka pakotti keisarin luopumaan vallastaan. Helsingissä vallankumous synnytti Itämeren-laivaston merisotilaiden keskuudessa kapinan, jonka aikana 16.-18.3. surmattiin lähes sata upseeria. Venäläinen valta Helsingissä siirtyi radikalisoituneelle armeijalle.

Helsingissä oli vuonna 1917 tuhansia venäläisiä sotilaita (elokuussa n. 20 000), joilla oli usein huomattava rooli kaupungin kuohuvissa tapahtumissa.

Lue lisää

• Helsingin levoton vuosi 1917 (Tarinoiden Helsinki)
• Upseerimurhat Viaporissa. (Jyrki Paaskoski: Venäläinen Viapori)

Maaliskuun vallankumouksen jälkeen kaupungissa alkoi sosialistien ja porvarien välinen valtakamppailu. Kaupunginvaltuustossa valtaa pitivät porvaripuolueet, joten sosialistit perustivat sen kilpailijaksi "Helsingin työväenjärjestöjen eduskunnan". Työväenliike turvautui myös joukkovoimaan - mielenosoituksiin, lakkoihin ja mellakoihin - saadakseen läpi tavoitteensa, erityisesti kahdeksantuntisen työviikon ja demokraattisen kunnallishallinnon.

Lue lisää

Maiju Wuokko: Miliisi Helsingissä vuonna 1917 maaliskuun vallankumouksesta Pörssitalon mellakkaan. (HAik 107, 2009)

Miliisiin tyytymättömät porvarilliset ryhmittymät rupesivat perustamaan omia vartiointi-, turvallisuus ja järjestyksenpitojoukkojaan. Voimellakat olivat viimeinen pisara, jonka jälkeen perustettiin sekä uusi poliisikoulu miliisilaitoksen kilpailijaksi että Helsingin suojeluskunta.

Työväestössä kilpaileviin hankkeisiin suhtauduttiin jyrkän kielteisesti. Työmies-lehdessä ne niputettiin usein yhdeksi ja samaksi työväen vastaiseksi "lahtarikaartiksi". Vastareaktiona työväestö alkoi perustaa omia aseellisia kaartejaan.

Vuosi 1917 huipentui 13.-19. marraskuuta yleislakkoon, jossa työväestö ajoi läpi vaatimuksensa kahdeksantuntisesta työviikosta ja kunnallisesta äänioikeudesta.

Helsingissä sytytettiin yöllä 14.11. Työväentalon torniin punainen lyhty yleislakon merkiksi. Aaamulla tornissa liehui punainen lippu.

Yleislakko johti Helsingissä työvänkaartien tekemiin kotietsintöihin ja noin 200-300 henkilön vangitsemiseen. Helsingissä ja sen lähiseuduilla surmattiin yhteensä 14 henkilöä, joista valtaosa kaupungin ulkopuolella.

Taistelu järjestysvallasta alkoi pian maaliskuun vallankumouksen jälkeen. Helsingissä järjestysvaltaa ylläpitämään perustetun miliisin jäsenistä valtaosa kuului järjestäytyneeseen työväkeen. Porvarillisten piirien epäluottamus miliisilaitosta kohtaan kasvoi ajan kuluessa, ja se pyrki korvaamaan miliisilaitoksen uudella järjestysvallalla.

Itsenäistyminen ei ratkaise ongelmia

Venäjällä tapahtui marraskuun lopulla 1917 bolševikkivallankumus, joka sai Suomen hallituksen irrottautumaan kiireesti emämaasta ja julistautumaan itsenäiseksi.

Senaatin 4.12. antama ja eduskunnan 6.12.1917 vahvistama itsenäisyysjulistus vastaanotettiin Helsingissä varsin laimeasti. Vaikka itsenäisyys oli laajasti hyväksytty tavoite, menettelytavoista oltiin erimielisiä ja kaupunkilaisia kalvoi huoli tulevaisuudesta.

Virallisesti itsenäisyyttä juhlittiin vasta tammikuussa 1918, kun Suomi oli saanut itsenäisyydelleen tunnustuksen ensin Neuvosto-Venäjältä 4.1. ja sen jälkeen Ranskalta, Ruotsilta ja Saksalta.

Lue lisää 

Eduskunta ja itsenäistyminen 1917 -tietopaketti.
Eduskunta.fi

Virallinen itsenäisyysjuhla Kansallisteatterissa 13.1.1918.
Tarinoiden Helsinki

Kuuntele

P. E. Svinhufvud lukee Suomen itsenäisyysjulistuksen radiossa ja Matti Klinge arvioi itsenäisyysjulistusta. YLE Areena.